Kun tapaa vanhan ystävän, muistaa 16-vuotiaan rakastuneen Elinan. Se oli sitä 16-vuotiaan rakkautta: ehdottoman ikuista, täynnä pink floydin pateettisuutta ja televisiosarjojen romantiikkaa. Tosiasiassa se oli tekstiviestien piinaavaa odottelua ja kotibileissä oikean hetken kyttäämistä. Kuuntelen Ismo Alankoa raitiovaunussa ja rintaa kipristää se tunne, kun kaikki oli vielä mahdollista. Mikä energia 16-vuotiaan sisällä jyllää! Yhtäaikaa viattomuus ja halu kokea kaikki.
Vaikka kuinka yritän pinnistää en muista enää viikon päästä miltä sinä näytät nyt, vaan miltä sinä näytit silloin. Hymyilen; olet tullut niin tasapainoiseksi ja onnelliseksi. Olet niin avoin ja puhelias, kyselet ja kerrot. Otsallasi on paljon ryppyjä kun puhut ja kävelet vieläkin sillä tavalla kumarassa. Sinulla on samanlaisia vaatteita (voi kuinka halusin aina pukeutua vaatteisiisi 16-vuotiaana!), mutta erilaiseksi olet tullut.
