Kesällä 9. elokuuta me järjestettiiin sellaiset performanssi/karaoke/juhlat “Impulstanz”-festivaalin varjotapahtumana. Ideana oli tehdä tulkita kyseisen festivaalin teoskuvauksia. Kyllähän te tiedätte miten abstrakteja nykytanssin teoskuvaukset joskus on: ”Esitys vie tanssijoiden kehon ja mielen latautuneeseen mentaaliseen, verbaaliseen ja fyysiseen aivomyrskyyn ja saattaa yleisön matkalle alitajuisten mekanismien arvoitukselliseen maailmaan.” – Kuvauksen perusteella lavalla voisi esim. heitellä keskittyneesti tekoaivoja. Se …
das Heim= koti das Weh = kipu, särky Kotikipu on sitä, kun muistaa kesän kotona. Ensimmäiset mansikat, supermarketit sunnuntaisin, kylmät uintireissut ja sulaneet keksipakkaukset, kirkkaan auringon ja vielä kirkkaamman veden, hyttyset, ukkoset ja yöpakkaset festivaaleilla. Lapsuudessa kesävieraat, makkaranpaisto nuotiolla ja vain märkä pyyhe kädessä kannettavana. Mäet, jotka piti aina juosta ylös. Vaikka on kesä, ruoho …
Wien: Nyt se on jo melkein koti. Ilman turkkilaista lähileipomoa elämä olisi vaikeaa. Kärttyisistä paikallisistakin olen oppinut pitämään. Kai niissä on jotakin suomalaista! Koko kaupunki on sellainen sekasoppa: pröystäilyä itäurooppalaisilla mausteilla. Jyväskylä: Se katu mäkimatin ja harjun välissä. Siellä laskettiin pulkalla laskiaisriehassa ja istuttiin aurinkoisena päivänä juomassa kahvia. Järvet ja metsäpolut. Rannat ja se saari …
