Wien: Nyt se on jo melkein koti. Ilman turkkilaista lähileipomoa elämä olisi vaikeaa. Kärttyisistä paikallisistakin olen oppinut pitämään. Kai niissä on jotakin suomalaista! Koko kaupunki on sellainen sekasoppa: pröystäilyä itäurooppalaisilla mausteilla.
Jyväskylä: Se katu mäkimatin ja harjun välissä. Siellä laskettiin pulkalla laskiaisriehassa ja istuttiin aurinkoisena päivänä juomassa kahvia. Järvet ja metsäpolut. Rannat ja se saari (en enää muista mikä sen nimi oli). Ja tietysti ihmiset, jotka Jyväskylässä asuvat tai asuivat silloin. Juoksulenkit Linda kanssa. Sen jälkeen syötiin aina paljon.
Koleaa ja mieli täynnä suunnitelmia ja unelmia. Halu päästä pois, mutta siellä oli kyllä kaikki jo.
Muutama sodanaikainen tähystystorni löytyy vielä kaupungista. Yhteen on rakennettu valtava akvaario. Tämä "Funkturm" ei ole käytössä.
Kaupungin läpi virtaa kanaali. Siellä on enemmän katutaidetta kuin vettä!
Helsinki: Se on aina ollut mun elämässä. Lapsena sinne lähdettiin kesällä isoäidin luokse vierailulle. Teininä kävin Sikrin luona ja kaupunki tuntui mahdottoman suurelta ja jännittävältä. Aikuisena kai siellä vähän asuinkin, mutta en ikinä sillä lailla kunnolla. Meren ja puistojen takia se on ihana. Onneksi siellä on aina ystäviä, joita voi käydä katsomassa. Kyllä mua aina kiinnostaa mitä Helsingissä tapahtuu vaikka en siellä asukaan.
Hesarista luen mielelläni paikallisia uutisia..
Salzburg: Tämä on minun unelmien kaupunki. Yhden vuoden jälkeen mieleen jäi vain positiivisia asioita. Se vuosi oli puhdasta vapautta. Siellä olin ilman suuria velvollisuuksia ja vastuuta. Heräsin joka aamu tanssimaan! Mutta sinne en haluaisi enää takaisin; haluan säilyttää sen täydellisen mielikuvan.
Parkano: KOTI. Ennen en kestänyt sitä kaupunkia ja niitä ihmisiä. Nyt suhtaudun eri tavalla ja nautin aina kun olen siellä. Murrekin tuntuu omalta.
