Jerusalem
Niin, siellä käytiin helmikuun alussa. Wienistä saa suorat lennot Tel Aviviin ja aika halvalla. Mä en ole oikeastaan ikinä halunnut käydä siellä, mutta lähdin mukaan, kun Benedikt halusi lähteä. Päällimmäisenä olivat mielessä ala-asteen kuvataulut Jeesuksesta ja palmunlehvistä. Ajattelin, että siellä on keltaisen ja beigen sävyjä ja pölyä ja kivisiä taloja.
En oikein vieläkään osaa kertoa millaista siellä oli. Kulttuuri on jännä sekoitus arabialaista, eurooppalaista ja amerikkalaista. Ilmasto on ihanteellinen. Aina on lämmintä. Toreilta saa tuoreita vihanneksia, hedelmiä ja ihanan pehmeitä oliiveja. Ihmiset olivat ystävällisiä, mutta eivät pinnallisen ylitsevuotavasti kuten Amerikassa, vaan eri tavalla. Juutalaiset ovat muuttaneet sinne ympäri maailmaa; Amerikasta, Euroopasta, Venäjältä, Afrikasta…
Kuollut meri. Benediktillä oli sellainen vanha kamera mukana.
Tel Aviv on moderi kaupunki meren rannalla. Keskustassa rakennetaan korkeita lasisia pilvenpiirtäjiä, mutta vanhan Jaffan kaduilla voi kuvitella vielä olevansa keskiajalla. Jerusalemiin on vain 60 kilometriä ja sieltä löytyy pyhiä paikkoja. Oikeastaan ne pyhät paikat on täynnä turisteja, jotka haluavat ottaa itsestään kuvan esimerkiksi Jeesuksen syntymäpaikalla. Yhtään kristittyä en nähnyt siellä rukoilemassa.
Aavikolla oli jännittävää ja kaunista. Siellä oli öisin tosi kylmä. Kuolleen meren rannalle ajetaan aavikon halki. Se on Jordanian rajan tuntumassa ja hävittäjät lentävät tasaisin väliajoin yli. En oikein tiedä mitä siitä maasta ajattelisin. Ehkä täytyy mennä vielä toisen kerran, että osaa oikeasti kertoa jotakin.
